Mammat miittaa

Esikoisen aikaan en löytänyt samassa tilanteessa olevaa porukkaa, en ehkä etsinytkään tai osannut kaivata. Vauvan synnyttyä meni jokunen kk ja tapasimme saman ikäisten äitien kanssa ensimmäistä kertaa ja nuo kerrat ovat jatkuneet säännöllisinä. Ja kuinka noita tapaamisia nykyään odottaakin ja tulevaksi. On iso rikkaus päästä juttelemaan ja jakamaan asioita samassa tilanteessa olevien äitien kanssa.
Ensimmäisestä tapaamisesta myöhästyin ja meinasin jo keksiä jonkun tekosyyn etten paikalle pääsekkään, koska omaan huonon suuntavaiston enkä löytänyt perille vaikka olinkin aivan lähellä. No ei se viimeiseksi myöhästymiseksi jäänyt mutta nyt uskallan myöhästyä jo ilman paniikkia. :)

Tämä porukka on muovautunut yhteen tietenkin ihmisten ansiosta. Tuskin tapaisimme, jos emme kokisi mitään yhteistä. Yritin myös käydä paikallisessa vauvaryhmässä mutta tunsin itseni lähinnä vaivautuneeksi. En saanut muihin keskusteluyhteyttä ja mietin vain milloin kehtaan lähteä pois. Ehkä useammat käynnit olisivat tuoneet uuden syvyyden tuohonkin ryhmään mutta olen onnellinen, että tästä mamma porukastamme on kehkeytymässä hieno ryhmä äitiä ja lapsia.

Viimeksi vauvakinossa nauroimme kuinka aloitimme elokuvissa pienten vauvojen kanssa ja nyt olemme siirtymässä lattiatasolle, josta löytyy viihdykettä eteenpäin pyrkiville jo isoiksi kasvaneille vauvoillemme. Niin se aika kuluu ja minunkin pieni on jo 8 kk vanha. Samalla niin ihanaa mutta haikeaa.