Rauhoittuminen

Lapsiperheen arjessa moni muukin varmasti huokaisee illasta, kun lapset nukahtavat ja hiljaisuus laskeutuu taloon. Kahdesta pikkuisesta ihmisestä lähtee kummasti ääntä, hyvässä ja pahassa. Ihanaa on keskustella ja komunikoida. Kolmevuotiaan jutut ovat usein maanmainioita ja hyvinkin nokkelia. Yksivuotias ei juurikaan puhu mutta ymmärtää kokoajan enemmän ja enemmän.
Hermoja kiristää kinuamiset, tiukat komennukset (lapsilta) ja hälinän taso. Anna sitä, ei sitä, vaan tota...mieli muuttuu ihmislapsella välillä hyvinkin nopeasti. On siis ihanaa päästä välillä rauhoittumaan kunnolla (ja nukkumaan yöt hyvin). Olimme viikonloppuna pienellä rentoumislomalla ja oli ihanaa olla veden ja luonnon lähellä, hiljaisuudessa. Antoi kummasti tarmoa taas jaksaa arjessa.

Viikonlopun jälkeen tapasin heti kaveriporukkaa hyvän ruuan merkeissä ja keskustelu kääntyi rentoutumiseen ja siihen miten eri ihmiset kokevat rauhan erilailla. Toinen nauttii mökillä pimeydestä ja täydestä hiljaisuudesta kun toinen nauttii mökillä siitä, että vieressä kulkee tie, ettei koe olevansa täysin yksin.

Itse olen löytänyt oman rauhoittumiseni taas liikunnan kautta. Hetki ohjatulla tunnilla tai salilla on omaa arvokasta aikaa, josta tulee hyvä olo. Liikunta myös virkistää oloa muutenkin.

Tunnelmaa matkan varrelta